New York Rangers lähtee kauden loppusuoralle pettynein mielin. Vuosi sitten joukkue juhli runkosarjan voittoa ja eteni konferenssifinaaleihin, mutta tällä kaudella kaikki on toisin. Toiveet mestaruudesta ovat vaihtuneet taisteluun edes säilyttää pudotuspelimahdollisuudet. Artemi Panarinin ja Mika Zibanejadin kaltaisilta tähdiltä on odotettu enemmän – heidän tehojensa hiipuminen on vaikuttanut koko joukkueen tuloksentekoon. Rangersin peli on ollut epätasaista: hyvät hetket ovat jääneet lyhyiksi, ja ongelmat näkyvät erityisesti otteluiden ratkaisuhetkillä, jolloin aiemmin dominoineella joukkueella ei ole enää samaa itseluottamusta. Viime kauden yhtenäinen ja päämäärätietoinen pelitapa on kadonnut, ja tilalle on tullut epävarmuutta, joka on heijastunut jokaiselle osa-alueelle.
Rangersin erikoistilanteet ovat romahtaneet verrattuna viime kauteen. Ylivoimapeli on hidasta ja ennalta-arvattavaa – kiekkoa ei saada liikkeelle tehokkaasti, ja laukaukset jäävät puolustajien jalkoihin. Ylivoiman pitäisi olla yksi joukkueen aseista, mutta nyt se on kääntynyt heikkoudeksi. Alivoimalla ongelmat ovat toisenlaisia: merkkausvirheet ja pelinlukutaidon puute ovat mahdollistaneet vastustajille liian helppoja maaleja. Vastustajat ovat pystyneet hyödyntämään Rangersin hitaat reaktiot ja tehottoman purkupelaamisen. Nämä virheet ovat korostuneet etenkin tiukoissa otteluissa, joissa yksi erikoistilannemaali voi kääntää pelin suunnan. Vaikka valmennus on vaihtanut ylivoimayksiköitä ja hionut taktiikoita, tulosta ei ole syntynyt toivotulla tavalla.
Rangersin puolustus ei ole tällä kaudella tarjonnut samaa turvaa kuin aiemmin. Igor Shesterkin on yksi NHL:n lahjakkaimmista maalivahdeista, mutta hän on joutunut liian usein selviämään yksin. Puolustajien virheet, kuten epäonnistuneet purkuyritykset ja väärät sijoittumiset, ovat tarjonneet vastustajille jatkuvia maalipaikkoja. Shesterkin on pelannut kelvollisesti, mutta paine on kasvanut ottelu ottelulta. Torjuntamäärät ovat korkeita ja laadukkaat maalipaikat liian usein vastustajien hallussa. Tällainen kuormitus näkyy väistämättä pelin loppuhetkillä, jolloin väsyneenä tehty virhe voi maksaa ottelun. Puolustuksen on löydettävä yhteinen sävel ja parempi yhteistyö hyökkäyksen ja maalivahdin välillä – muuten Rangersin takalinjat eivät kestä.
Päävalmentaja Peter Laviolette on reagoinut vaikeuksiin kierrättämällä ketjukoostumuksia ja jakamalla vastuuta nuorille. Useita pelaajia on istutettu uusille pelipaikoille, ja nuoria kuten Brennan Othmann ja Will Cuylle on nostettu esiin. He ovat tuoneet peliin liikettä ja energiaa, mutta kokemattomuus näkyy vielä ajoittain epävarmoina ratkaisuina. Laviolette toivoo, että sekoittamalla rivejä löytyy uusia sytykkeitä, mutta haasteena on ollut tasapainon puute. Veteraanipelaajilta odotetaan enemmän – heidän täytyy kantaa vastuuta sekä tuloksenteosta että nuorten tukemisesta. Tällä hetkellä joukkueen sisäinen rakenne on herkässä tilassa, ja ilman selkeää johtajuutta ei pelillinen kurssi tahdo kääntyä pysyvästi parempaan.
Rangersin pudotuspelisaumat ovat kaventuneet, mutta mahdollisuuksia on vielä olemassa. Jäljellä olevat ottelut ovat kriittisiä, ja niistä on lähes pakko kerätä maksimipisteet. Samalla joukkue seuraa tarkasti muiden taistelijoiden tuloksia – pienikin notkahdus kilpailijoilta voi avata oven vielä mukaan pudotuspelivauhtiin. Pelaajat ovat vakuuttaneet, että henki kopissa elää, ja että he uskovat yhä mahdollisuuksiin. Valmennus painottaa peli kerrallaan -ajattelua ja henkisen kantin merkitystä. Jokainen vaihto, jokainen erä on nyt tärkeä. Lisäksi loppukausi toimii myös tärkeänä näytön paikkana tulevaa silmällä pitäen – organisaatio arvioi, ketkä ovat ne pelaajat, joiden varaan voidaan rakentaa tulevaisuuden joukkue. Nyt pelataan paitsi pisteistä, myös tulevaisuudesta.